Mielikuvitusta kutkuttava retkikohde, jossa on varsin hyvät opasteet. Helppo löytää perille ja parkkipaikka on iso. Tihkusateisena talvipäivänä sai tutkia hautaröykkiöitä, katajaista lammaslaidunta ja rehevää lehtometsää aivan yksikseen. Paikka on kauniissa järvimaisemassa, tunnelmointia tosin häritsee vähän Vesilahdentien jatkuva autoliikenne.
Päivääniemen nimi on erikoinen. Eero Ojasen kirjassa Suomen muinaisjäännöksiä (Otava 1995) arvellaan, että rautakauden ihmisten suhde kuolemaan ja vainajiin oli valoisa ja läheinen. ”Päivölä” tarkoitti alkujaan ”vainajien maata”, vasta myöhemmin nimeksi vakiintui tuonela. Kalmisto ei ollut Ojasen mukaan aikalaisille synkkä tai pelottava paikka vaan elämän jatkuvuutta korostava keskus. Samanlainen rauhallinen, jopa lohdullinen tunnelma Päiväälässä oli myös nyt,...
Read moreMielenkiintoinen pala Suomen rautakautista historiaa. Aikalailla metsittynyttä, mutta opastaulut lukemalla voi suunnilleen hahmottaa, miten kalmiston eri osat sijoittuvat...
Read moreIhan mielenkiintoinen...
Read more