Villa Gyllenberg — Attraction in Helsinki sub-region

Villa Gyllenberg on sofistikoitunut taidetta keräilevän suomenruotsalaisen pankkiiriperheen koti. Täällä raha puhuu, vaikka perheellä on ollut myös paljon henkistä ja hengellistä kiinnostusta. Keräilijöinä he eivät oikein osanneet fokusoida - on kerätty monta lajia - tai sit vaan rahaa on ollut kuin roskaa. (Vahvasti epäilen jälkimmäistä.) He vaikuttaisivat tytärten lennettyä pois kodista eläneen (sofistikoituneesta mausta huolimatta) pompöösissä taidekotimuseossa. Ovat teettäneet myös perheestään laattaa ja pääpystiä. Tyttäret ovat heidän keräilijäelämäntyönsä jatkamisen ja konkreettisen puuhastelun kokoelman parissa heidän muistonsa vaalimiseksi jättäneet säätiölle. En yhtään sitä ihmettele, koska ikivanhojen ja Tizian-tasoisten maalausten huoltaminen ja säilyttäminen tuo aika tavalla vastuuta ja vaatii intohimoa ja asiantuntemusta.

Hiljattain museo on uudistettu vastaamaan meidän aikamme museoteknisiä standardeja, koska alkuperäinen talo on 1930-luvulta. Ataljeesiipi on rakennettu myöhemmin. Kouriintuntuvimmin senaikaisen luksuselämän tason sen tavismeikäläinenkin huomaa heidän karusta kylpyhuoneestaan, jossa on yksi kylpyamme.

Mutta museossa on siis näytteillä hienoa, arvokasta ja mielenkiintoista taidetta. Merellinen sijainti on läsnä kodin ikkunoista. Puutarhaan ei juurikaan ollut satsattu, vaikka siitä saisi hienon. (Kaihoisasti loin katseeni sammaloituneeseen suihkualtaaseen. Pidättäydyin nyppimästä...

Gyllenbergien kotimuseo on kiehtova kurkistus edustuskodin elämään ja kiinnostava vertailukohta viereiseen Didrichseniin. Gyllenbergit tulivat Kuusisaareen ensin ja saivat valita saaren parhaan paikan talolleen, museon ikkunat on ollut pakko himmentää metalliverkoilla, jotta sisätilat ja teokset pääsisivät paremmin esiin. Didrichsenit tulivat Kuusisaareen 20 vuotta myöhemmin ja erot talossa ja sisustuksessa ovat huomattavat. Lisäksi Gyllenbergien kaksi tyttöä olivat talon valmistuessa jo melkein aikuisia, kun Didrichsenin talon neljä lasta olivat vielä leikki-ikäisiä, mikä näkyy myös sisustuksissa. Gyllenberg on mystisempi ja rönsyilevämpi. Suosikkihuoneeni on yläkerran valoisa kulmahuone, jossa voi istua ja selata Gyllenbergeistä kertovaa kirjaa. Näyttelytiloissa oli kiinnostava taiteen ja pukuhistorian näyttely, joka toi meille uuden näkökulman muodista kiinnostuneeseen Schjerfbeckiin, vaikkakin yhä 90 prosenttia teoksista oli miesten tekemiä...

Kävin täällä toukokuun lopussa 2024. Käytin Museokorttia. Kannattaa nettisivuilta tarkistaa ennen lähtöä, että ei ole esim. näyttelyn vaihto käynnissä ja museo suljettu.

Minulla ei ollut käytössä autolla. Tulin keskustassa metrolla Aaltoyliopiston pysäkille ja sieltä bussi no 52 museon lähelle pysäkille..

Talo itsestään on vaikuttavan näköinen. Kannattaa kierellä ulkonakin. Sisällä oli pientä jonoa. Mutta nopeasti pääsin lippukassalle ja sisälle itse näyttelyyn. Esillä oli vielä Schjderbeckin teoksia. Alakerrassa pääsi tutustumaan hänen monimuotoiseen tuotantoon. Esillä oli myös aikakautensa vaateita. Yläkerrassa esiteltiin Gyllenbergin kotia ja tavaroita. Minusta sain hyvän kuvan aikakautensa elämästä.

Kaikenkaikkiaan itse talo on tutustumisen arvoinen ja kaikki taide on bonusta. Tutustumisen...