Mikäli haluaa saada jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista elämä oli viime vuosisadalla Helsingin puutalovaltaisissa työläiskaupunginosissa, kuten Puu-Vallilassa tai jo tuhotussa Puu-Pasilassa taikka sitten paikan päällä Alppilassa, kannattaa suunnata Työväenasuntomuseoon.

Kirstari, eli Kirstinkadun, nykyisen Kirstinkujan neljä puujugendia edustavaa kaupungin työläisten vuokra-asuntoina toiminutta rakennusta valmistuivat vuonna 1909. Rakennukset suunnitteli Albert Nyberg. Pihan keskellä olevan pyykkituvan klassisismia ja myöhäisjugendia edustavassa muotokielessä onkin paljon samaa Nybergin suunnitteleman Harju paarihuoneen (nuorisotalon) kanssa. Kolme muuta rakennusta ovat edelleen asuinkäytössä.

Museo esittelee yhdeksän eri vuosikymmenille esineistöltään sijoittuvaa hellahuonetta, joissa kaupungin työläiset ovat perheineen asuneet. Kirstarin asunnot olivat muita saman aikakauden työläisasuntoja parempia sikäli, että Kirstarin asuntoihin tuli juokseva vesi ja pian valmistumisen jälkeen niihin vedettiin myös sähköt. Oman aikansa luksusta olivat myös talojen kellareissa sijainneet vesivessat sekä oma pesutupa.

Jokainen hellahuone on sisustettu esittelemänsä ajan mukaisesti alkaen 1910-luvulta ja päättyen 1980-luvulle. Erityinen piirre tässä museossa on se, että kussakin huoneessa asuneista ihmisistä tiedetään varsin paljon, mikä selittyy sillä, että asukkaat olivat kaupungin työläisiä. Kunkin hellahuoneen ovessa on esitelty yksi huoneessa asunut perhekunta. Oppaat osaavat kertoa lisäksi mielenkiintoisia juttuja perheiden elämästä.

Vaikka vuokrat olivat korkeita eikä alivuokralaisten pitäminen ollut sallittua, nämä työläisperheet tulivat toimeen varsin hyvin, mikä näkyy myös huoneistojen esineistöissä, joista osa on kuulunut juuri talossa asuneille perheille. Muutoin esineistö on kaupunginmuseon kokoelmista. Vuosisadan alun huoneiden näyttävät jugend-huonekalut, jotka kieltämättä sopivat talon tyyliin, saavat miettimään, mahtoiko maaseudulta kaupunkiin muuttaneella kivityömiehellä perheineen todella olla sellaisia. Kalustus lienee ollut ennemminkin tyylillinen sekamelska, joka koostui niistä huonekaluista, joita satuttiin saamaan esimerkiksi kotipuolesta.

Yleisesti on syytä muistaa, että museon esittelemissä hellahuoneissa asuivat kaupungin työntekijät, joiden sosiaalinen asema oli parempi verrattuna niihin, jotka työskentelivät yksityisellä sektorilla tai erilaisissa silpputöissä.

Toinen silmiinpistävä seikka on se, ettei sisällissotaa käsitellä museossa lainkaan, vaikka kyse on työväenasuntomuseosta ja sisällissota kosketti myös Kirstarin asukkaita. Yli kymmenessä perheessä tiedetään olleen punakaartilaisia.

Museossa kiertäminen tapahtuu oppaan johdolla. Kierrokset lähtevät museokaupan päädystä sitä mukaa, kun museovieraita saapuu. Samalle kierrokselle saattaa huonolla tuurilla pakkautua varsin paljon väkeä, mikä hankaloittaa museoon tutustumista, koska pääsy itse hellahuoneisiin on useimmiten rajoitettu. Opastus on kuitenkin sen verran asiantuntevaa, että sellaiselle osallistuu mielellään toisenkin kerran. Sisäänpääsy on maksuton.