Pella’s cafe oli mukava kahvila, henkilökunta oli mukava mutta tyhmä. Tulimme kahvilaan ja menimme jonon perään. Kaksi työntekijää tulivat kysymään vitriinien kohdalla jonossa saisiko meille olla jotain. Äitini tilasi meille salaatit ja molemmat työntekijät kertoivat, että salaatit voi tilata tiskin kohdalta. Kolmas työntekijä tuli kysymään, että tuleeko jotain vitriinistä. Siihen vastasimme ei. Tämän jälkeen menimme kassalle tilaamaan kanamozzarella-salaatin ja kanavuohenjuusto-salaatin sekä vadelmalimonaadin ja mangojääteen. Menimme ulos odottamaan ruokia. Kohtuulyhyen odotuksen jälkeen sain kanamozzarella-salaattini. Äitini annosta ei seuraavaan kymmeneen minuuttiin näkynyt. Työntekijä tuli yhdessä vaiheessa kysymään, olimmeko tilanneet jotain toista annosta. Tähän äitini vastasi, että hän oli tilannut kanavuohenjuusto-salaatin. Työntekijä lähti pois ja tuli hetken päästä takaisin kysymään ”Olikse kanaleipä?”. Äitini vastasi, että ei ollut kanaleipä vaan kanavuohenjuusto-salaatti. Tämän jälkeen kävi ilmi, että kassalla työntekijä ei ollut laittanut salaattia tilaukseen eikä rahastanut sitä. Uusi työntekijä tuli pahoittelemaan ja tuomaan salaatin äidilleni ilmaiseksi sen jälkeen, kun he olivat huomanneet väärinkäsityksen. Söimme ateriamme loppuun ja menimme sisälle tilaamaan jälkiruokaa. Äitini otti ”passionmarenki kakun” niin kuin lapussa luki (kahvilassa oikeinkirjoitussäännöt olivat tainneet hieman unohtua). Työntekijä unhohti äitini tilauksen heti ja tuli kysymään tätä uudestaan. Minä yritin tilata sorbetin, mutta työntekijä ei muistanut myyvätkö he sorbettia, saati minkä makuista. Katsoin listalta ja pyysin mangosorbettia. Työntekijä kertoi, että heillä ei ole mangosorbettia. Pyysin seuraavaksi passionsorbettia (ja listalla luki, että passionsorbetti ei ollut lopussa), mutta työntekijä kertoi, että passionsorbetti oli loppunut. Seuraavaksi työntekijä tarjosi minulle ”metsämarjasorbettia”. Sanoin, että tämä käy. Työntekijä sanoi: ”Eli siis yksi metsämansikkasorbetti”. Sen jälkeen hän sanoi: ”Tää ei kyllä ollukkaan sorbettia”. Äitini kysyi: ”Mitäs se sitten on?”. Työntekijä vastasi: ”Jugurttia”. Totesin että: ”En mä sitte ota mitää”. Työntekijä oli hyvin pahoillaan kaikesta. Äitini oli myös pahoillaan. Kun äitini sai kakkunsa tilattua, juomamme, jotka olimme laittaneet pöydälle kuitin kanssa, oli viety pois. Menimme kiltisti pöytään istumaan valittamatta ja äitini söi kakun kuivana ja minä en syönyt enkä juonut mitään. Kaiken tämän pahoittelun jälkeen lähdimme kotiin aika huvittuneina. Oli kiva ravintola, mutta palvelu oli aloittelijamaista.